Miksi juuri lähihoitaja?
Yksinkertaisesti, koska en keksinyt mitään parempaa. Olisin halunnut lähteä suoraan opiskelemaan kätilöksi, mutta se vaatii toisen asteen tutkinnon pohjaksi. Lukioon en mistään hinnasta menisi, liian stressaavaa, työlästä ja tylsää minulle. Päädyin siis hakemaan sosiaali- ja terveysalalle, koska ajattelin sen olevan hyvä pohja myöhemmille kätilön opinnoille. Kyllähän se ärsytti, että pitää ensin opiskella kolme vuotta "turhaan" lähihoitajaksi ja sitten vielä neljä ja puoli vuotta kätilöksi, mutta en kadu lähihoitajaksi lähtemistä, koska käytännön tunnit, työssäoppimiset ja ihanat kaverit, joista erityisesti yksi ystävä ovat jaksaneet piristää ja motivoida opiskelemaan.
Ensimmäisenä vuonna opiskeltiin kasvun tukemista ja ohjausta eli opittiin ihmisen kasvuun ja kehitykseen kuuluvia asioita. Ensimmäinen vuosi on kaikista teoriapainotteisin, koska asiaa kasvatuksesta, ohjaamisesta ja oman työn suunnittelemisesta sekä arvioinnista oli paljon opittavaa. Tutustuttiin myös lähihoitajan koulutukseen, työtehtäviin ja lähihoitajan eri työympäristöihin.
Työssäoppiminen minulla oli päiväkodissa, mikä sujui hyvin, mutta en pitänyt siellä työskentelystä. Lapset oli kyllä ihania, mutta suuret ryhmäkoot ja tarkka aikataulutus ei minusta ollut mukavaa. Eikä kylläkään kaikki lapsetkaan tykännyt ja tarvitsivat enemmän huomiota ja aikaa.
Sitten tulikin jo kesäloma ja ensimmäisestä vuodesta oli suoriuduttu.
Kesäloma oli todella erilainen, kuin aikaisemmat, koska en ollutkaan koko kesää töissä tai mökillä. Tuli oltua ja mentyä kavereiden kanssa huvipuistoissa, kaverin avulla tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin ja vietin ikimuistoisen juhannuksen rakkaiden ihmisten kanssa. Mutta kaikki hauska loppuu ainakaan ja arki alkoi elokuun alussa.
Toisena vuonna aloitettiin hoidon- ja huolenpidon opinnoilla. Siihen kuului lähinnä perushoidon opettelua ja mikä parasta, se ei ollut vain teoriaa vaan oli myös paljon käytännön tunteja. Niillä tunneilla harjoiteltiin toisillamme pistämistä, ensiapua, asentohoitoa sängyssä, syöttämistä ja muuta hauskaa.
Työssäoppimisen suoritin geriatrisessa sairaalassa eli vanhustenhoitoon keskittyneessä sairaalassa. Olin pitkäaikaisosastolla missä oli 20 asukasta, joista vain yksi kykeni kävelemään. Melkein kaikki asukkaat siis hoidettiin ja niitä avustettiin sängyssä. Työ oli melko monipuolista, päästiin mittailemaan mm. verensokereita, verenpaineita, kuumetta ja happisaturaatiota. Perushoitoon kuului sitten mm. vaipan vaihdot, aamu- ja iltapesut, ruokailussa avustaminen, lääkehoito ja virikkeiden järjestäminen.
Ennen tuota työssäoppimista olin hyvin varma, etten pitäisi siitä yhtään ja se olisi vaan ällöttävää vaipanvaihtoa, mutta yllätyin kuinka hauskaa siellä oli. Pidin siellä työskentelystä jopa enemmän, kuin päiväkodista. Henkilökunta oli hauskaa ja meihin opiskelijoihin luotettiin minkä takia myös opittiin paljon, mitä koulussa ei edes voi oppia. Voisin itsekin työskennellä vanhusten parissa, mutta se ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä tahdon, joten arvostan ihmisiä ketkä jaksavat vuodesta toiseen pitää huolta vanhenevasta väestöstä.
Nyt sitten opiskellaan kuntoutumisen tukemista eli käydään läpi kehitysvammaisten, vammautuneiden ja mielenterveyspotilaiden kuntouttamista. Näitä asioita käydään neljä kuukautta minkä jälkeen alkaa työssäoppiminen. Työssäoppimispaikkani ei ole vielä selvinnyt, mutta toivon pääseväni kehitysvammaisten tai vammautuneiden luokse kuntouttamaan. Tällä hetkellä teoriaa on käyty vajaa kaksi kuukautta ja vaikuttaa ihan kivalta.
Nyt piti valita oma osaamisala viimeiselle vuodelle. Vaihtoehtoja oli monta, mutta haluan sairaanhoitoon ja huolenpitoon, koska pidän ihmisten perushoidosta. Tällä osaamisalalla pääsee myös opettelemaan lisää pistämistä sekä laskimoverinäytteen ottoa sekä on paljon käytännön tunteja. Harmittaa vain, koska luokat sekoittuvat ja joutuu todennäköisesti eri luokalle kaverien kanssa, mutta sitä murehditaan sitten ensi vuonna.
Tässä nyt oli sitten minun kertomana opiskelua lähihoitajaksi ja mielipiteitä siitä.
